Mä kuvisopena!

Nelosluokkalaiset askartelivat halloween-koristeita

Jämätapeteista jättinoita! 🎃

Pääsin tekemään pienen projektin Nokialaiseen kouluun. Nelosluokkalaiset laittoivat luovuuden lentoon kuviksen tunnilla! Meillä oli kasa jämätapetteja, sakset, teippiä ja iso annos mielikuvitusta. Lopputuloksena syntyi kolme metriä korkea noita – ja sen kaveriksi vielä hurja monsteri!

Lapset työskentelivät tiimeissä: kaksi teki noidan hatun, kaksi loi pään ja kaksi suunnitteli mekon jne. Kun kaikki palat yhdistettiin, syntyi aivan mahtava halloween-jätti, joka sai koko luokan hihkumaan ilosta.

Projektissa harjoiteltiin luovuutta, johtamistaitoja ja yhteistyötä – ja opittiin samalla, että taidetta voi tehdä melkein mistä tahansa. Jämätapeteista tuli jättihyvä idea! 🧙‍♀️✨

Jemmaan erilaisia tapettirullia, jos niitä joskus tarvitaan. Ja nyt tarvittiin.

No, joo! Tekevälle sattuu. Tietäähän sen.

Liimakatastrofi luokassa 💦🎨

Kuvisluokassa tapahtui se, mitä jokainen opettaja tietää ennemmin tai myöhemmin tapahtuvan: liimapullo kaatui.

Ei mikään pikku tupsahdus, vaan sellainen hidastetun elokuvan hetki, jossa näet valkoisen aallon lähtevän liikkeelle – pulpetilta lattialle, ja siitä kohti uusia seikkailuja. 🌊 Arvioisin, että liimaa valui ehkä muutama desilitra… tai puoli ämpärillistä, kuka näitä laskee.

No, aloin lapata liimaa käsin takaisin pulloon. Kyllä, paljain käsin. Siinä kohtaa ei enää mietitty hygieniaa tai estetiikkaa – vain selviytymistä. Performanssia parhaimmillaan. 💪✨

Lopulta liima saatiin takaisin pulloon, lattia siistiksi ja tunnit jatkuivat kuin mitään ei olisi tapahtunut. Sattuuhan sitä – kun tekee taidetta, välillä liimaakin roiskuu. ❤️🖌️

Seuraava kuvisope haisteli jo ovella, että "Ai, täällä on varmaan liimailtu jotain, kun erikeepperi haisee niin voimakkaasti". Hih!

Täytyi nousta viereiselle pulpetille seisomaan, jotta sain nämä kuvattua. Kolmimetriset kummajaiset.

Kymmenvuotiaat, tapetit ja kolme metriä noitaa 🎨🧙‍♀️

Melkoista hässäkkää se taas oli — kuvisopen hommat kymmenvuotiaiden seurassa! Oppilaita parikymmentä ja jokaisella tuntui olevan jatkuvasti tenkkapoo päällä, johon tarvittiin tietenkin juuri minun apuani. 😅

Siitä huolimatta työskentely sujui yllättävän joutuisasti, ja hattua täytyy nostaa näiden pienten taiteilijoiden mielikuvitukselle. Ei nimittäin ole ihan helppo homma kasata jämätapetista kolme metriä korkea noita, kun jokainen oppilaspari tekee eri raajaa itsekseen. Käsi yhdestä tiimistä, jalka toisesta, ja hattu kolmannesta – vähän kuin taiteellinen Frankensteinin laboratorio.

Mutta kuinkas kävikään? Palaset loksahtivat paikalleen kuin taikaiskusta, ja lopputulos oli upea! Kuvismaikkana olen hirmuisen ylpeä siitä, mitä nämä muksut saivat parissa tunnissa aikaan.

Tämä kuvisope antaa tunnista kaikille kymmenen pistettä ja papukaijamerkin! 🏅💛✨

Tulipas hyvää jälkeä. 💪✨