Aika muutti kaupunkia – ja taiteilijan hermoja

Näyttelyni Aika muuttaa kaupunkia! Taidetila Raamissa oli alkuvuoden 2025 pieni aikamatka Nokian menneisyyteen – ja samalla todiste siitä, että inspiraatio voi iskeä missä tahansa. Vaikkapa takapenkiltä käsin.

Näyttelyni Aika muuttaa kaupunkia! Nokia, Raami, 2025

Kevättalvella 2023 ajelin lasten kanssa, kun he kysyivät:”Äiti, mitä tuossa uuden terveyskeskuksen paikalla on ollut ennen?”

”Ettekö muista?” kysyin, ja käänsin auton ympäri kuin Indiana Jones. Lapset katsoivat minua hämmentyneinä: ”Ai, onko siinä joskus ollut rakennus?”

Siinä kohtaa tajusin, että historian opetusta tarvitaan – ja että taiteilijalla on taas projekti.

Sukelsin purkulistojen ja vanhojen uutisten syövereihin, ja ennen kuin huomasinkaan, olin syvällä Nokian rakennusarkistossa miettimässä, miksi kaikki talot puretaan ja miksi en itse osaa purkaa edes omaa sähköpostilaatikkoani. Kun sain Alfred Kordelinin säätiön apurahan, tuijotin ruutua kuin olisin voittanut Eurojackpotin. Mieheni sai juosta työhuoneeseeni, kun kiljuin: “TÄMÄ ON TOTTA!” Ja illalla avattiin kuohuva. 🍾

Kesällä 2024 projekti laajeni – kuten taideprojektit yleensä tekevät, kun kukaan ei pidä taiteilijaa kurissa. Sain hankittua puretun omakotitalon lautoja ja ajattelin, että niistä voisi rakentaa kolmiulotteisia elementtejä näyttelyyn. Pian työhuone näytti enemmän purkutyömaalta kuin ateljeelta. Naulat poistettiin, mutta maaliroiskeet ja puoliso säilyivät, vaikka hän toimikin taas tärkeänä apukätenä projektissa.

Näyttelyn maalattavat kohteet valitsin osittain järjellä ja osittain tunteella. Oli Sotkanvirta, tuo “Nokian rumin talo” – joka on oikeasti väärinymmärretty arkkitehtoninen helmi. Ja tietenkin Nokian uimahalli, joka on kuin James Bond -elokuvan lavaste, jos vain osaisi katsoa oikein päin.

Koko projekti oli kuin pieni rakkauskirje Nokialle: vähän rakas, rosoinen, vähän homeinen, mutta täynnä tarinoita.

Aika muutti kaupunkia, mutta myös taiteilijaa. Nyt osaan arvostaa jokaista vanhaa tiiliseinää, ja lapseni tietävät, että jos autossa tulee hiljaista, se tarkoittaa vain yhtä asiaa:“Äiti sai taas idean.”

Uimahalli ja Palloiluhalli olivat rakennuksia, jotka tahdoin ehdottomasti ikuistaa näyttelyyn.

Melkein 30 astetta hellettä ja meikä tytteli päätti mennä haalimaan purkulautaa.

Aherrus kannatti! Tässä pieni katsaus avajaisista.

Avajaispuheen punainen lappu: "Tsemppaa nainen, älä itke kun luet tämän kohdan!!!". Taisin silti itkeä.

Ote avajaispuheestani

"Meillä synnyinperheessä kerrotaan tarinaa, kuinka mä olen pikkuisena tytöntyllerönä mennyt takapihalle kantaen paperilehtiötä ja maaleja. Olen myös pukenut baskerin päähän kallelleen ja kietaissut huivin kaulaan, asettanut sudin korvan taakse ja ollut kuin ranskalainen suuri taiteilija.

Kyllä, minusta kasvoi suuri – ja taiteilija.

 Mais je ne parle pas très bien français. Même maintenant."

Näyttelyn avajaisten kutsuvierasmukulat viimeistelivät Lapsena piilopaikan löysin teokseni. Kiitos, mahtawaa!

Lukio, jota en käynyt – mutta joka jäi mieleen

Vaikka olen nokialainen, en koskaan käynyt Nokian lukiota. Ensimmäiset muistoni siitä ovat lapsuudesta, kun vanhin isosiskoni otti minut jostain syystä mukaansa koululle. Emme varmasti istuneet tunnilla, mutta muistan edelleen sen keltaisen, monikerroksisen rakennuksen, joka kohosi silmissäni ihan oikeasti pilviin asti.

Portaikko tuntui jatkuvan ikuisuuteen, ja lasitiili-ikkunat loivat sellaista 80-luvun taikaa, jota ei enää rakenneta.

Nokian lukio työn kanssa halusin leikitellä perspektiivillä ja keltaisella muistolla

Kun aloin työstää Aika muuttaa kaupunkia -taideprojektia, oli selvää, että juuri tämä purku-uhan alla oleva lukio päätyisi mukaan. En ollut sen oppilas, mutta jollain tavalla se kuuluu omaan muistojen maisemaani – siihen, missä lapsi katsoi ylöspäin ja ajatteli, että aikuisuus asuu korkeimmassa kerroksessa. 🎨

Tähän teokseen oli lupa astua sisään.

Olin lentää pyllylleni kuullessani kävijämäärän

Näyttelyssä kävi kolmanneksi eniten vierailijoita koko taidetila Raamin historiassa (1 672 hlö). Lähes pyörryin, kun kuulin miten monta kertaa ovi näyttelytilaan oli avautunut. Näyttely herätti ihanasti kiinnostutsa ja tämä tytön tyllerö tahtoo kiittää kaikkia, jotka näyttelyssä vierailivat.

Kiitos!!!!

🎨🏫💛